Nyt on maalivahtien vuoro loistaa. Pelimies.com arvioi jääkiekon NHL:ssä pelaavien suomalaisten nousu- ja laskusuhdanteet.

Tuukka Rask, Boston Bruins

Tuukka on palannut tasolleen. Kuumimmat maalivahdit NHL:ssä juuri nyt ovat Rask, Tampa Bay Lightningin Andrei Vasilevski ja – koko lailla yllättäen – San Jose Sharksin Aaron Dell. Marraskuun loppupuolelta laskien vain Vasilevski on kerännyt enemmän voittoja kuin Rask. Tuukan torjuntaprosentti kuudessa viime pelissä on 95,2 ja maalikeskiarvo 1,26. Odotettua heikomman alkukauden jälkeen herkimmät alkoivat jo osoittaa Raskille ovea Bruinsista. Raukkojen hommaa. Kun Rask löytää ja pitää tasonsa, hän voi pelata sellaisia superkausia kuin hänen Bruins-edeltäjänsä Tim Thomas (2011) ja Los Angeles Kingsin Jonathan Quick (2012).

[sportsbook id=”5168″ title=”10 Euron Joulubonus – jääkiekko”]

Juuse Saros, Nashville Predators

Saros, 22, pelasi elämänsä NHL-ottelun torjumalla kaikki Edmonton Oilersin tähtikimaran 46 laukausta Suomen aikaa perjantaiaamuna. Loistava vire menee paitsi veskarin itsensä myös seuran piikkiin. Predatorsin organisaatio tekee Saroksen kanssa erittäin viisasta työtä. Muun muassa viime kausi – joka huipentui Stanley Cupin finaaleihin – osoitti, että ykkösmaalivahti Pekka Rinteen on saatava paljon startteja, mutta myös riittävästi lepoa.

Kun on kakkosmaalivahdin aika tulla kehiin, joukkueen taso ei saa laskea liikaa. Vakituisen peliajan takaaminen AHL-piipahduksin pitää Saroksen tarpeeksi kuumana. Saroksen ’heittely’ NHL:n ja AHL:n välillä on mahdollista, sillä häntä ei tarvitse vielä kokemuksensa puolesta asettaa ensin waiver-listalle. Tältä kaudelta Juusella on seitsemän NHL-ottelua ja kuusi AHL-ottelua.

Kari Lehtonen, Dallas Stars

Tällä viikolla Lehtosesta tuli eniten NHL-otteluita pelannut suomalainen maalivahti, ja hän saavutti myös 300 voiton merkkipaalun. Suomalaisista enemmän otteluvoittoja NHL:ssä on vain Miikka ”Kipper” Kiprusoffilla.

Suomessa turhan monet pitävät lyömättömän makeana ideana pilkata toistuvista loukkaantumisista kärsineitä urheilijoita – mietipä vaikka, millaista mainetta loistavat Jari Litmanen ja Sami Salo nauttivat. ”Kärppä” Lehtonen kuuluu samaan kastiin. Maalivahti on kärsinyt vammoista, mutta myös oppinut niistä. ”Tulen aina hallille tunnin tai puolitoista ennen muita”, Lehtonen kertoi allekirjoittaneelle taannoin. ”Hierontakopissa tulee vietettyä paljon aikaa. Huolellinen verryttely on myös erittäin tärkeää. Koko ajan yritän oppia, mikä treeni sopii mihinkin tilanteeseen.”

Mikko Koivu, Minnesota Wild

Keskushyökkääjä Koivu pelaa nykyisin ykkössentteri Eric Staalin varjossa, mutta asetelma sopii turkulaiselle enemmän kuin hyvin. Turha on silti kieltää, etteikö Koivun tähti olisi melkoisen jyrkässä laskussa. Ennen pitkää entinen ykköstähti on roolipelaaja alaketjuissa. Toistaiseksi hän kuuluu vielä joukkueen avainhyökkääjiin – erityisesti kahden suunnan pelaamisessa ja alivoimassa. Koivun menestystä ei mitata pelkissä tehopisteissä. Yhdeksän perättäisen ottelun kiikaritehot (ja oma peli vieläpä –4) eivät ole silti sallittavia minkään roolin hyökkääjälle.

Iiro Pakarinen, Edmonton Oilers

Tasonsa todistaminen alaketjuissa ja vähäisellä jääajalla on aina hurjan suuri haaste. Pakarinen ei pystynyt 18 ottelussa osoittamaan, että hänen pitämisessään ylhäällä on riittävästi etua. Komento kävi farmiin, AHL:n Bakersfield Condorsiin.

”Pitäisi hyökkäyspeliäkin saada luotua vähän enemmän. Tuollaista nolla-nollaa se on ollut. Ollaan kyllä puolustettu hyvin”, Pakarinen kertoi hieman ennen farmikomennustaan. ”Itselläni on ollut aika puolustava rooli kolmos- ja nelosketjuissa. Sellaista pelaamista, ettei omissa soi ainakaan, ja kaikki maalit ovat plussaa. Pitää saada kiekkoa enemmän maalille ja luotua paikkoja”, hän suunnitteli.

AHL:ssä Iiro on tarttunut toimeen lupaavasti. Ensimmäiset neljä otteluaan hän pelasi piste per peli -tahtiin. Tehoja tuli 3+1.

Sami Vatanen, New Jersey Devils

”Sami on oikealta ampuva pelaaja, joka kuuluu kahteen ensimmäiseen puolustajapariin. Häntä voi peluuttaa kaikissa tilanteissa”, Devilsin GM Ray Shero sanoi marraskuun lopussa seuran hankittua suomalaispuolustajan. Totta joka sana. Vatanen ei ole kuitenkaan antanut niille vielä katetta New Jerseyssä. Siirto oli tietysti sokki: 29. marraskuuta hän pelasi vielä Anaheim Ducksin paidassa. Kaksi päivää myöhemmin hän debytoi Devilsille ottelussa Colorado Avalanchea vastaan.

”Vadulla” on takana seitsemän Devils-ottelua. Tehopistesarakkeessa paistaa edelleen nolla, vaikka joka pelissä jääaikaa on tullut yli 20 minuuttia. Oma peli on miinuksella viiden maalin verran. Golfystävällisen (Samihan on innokas harrastaja) länsirannikon jälkeen USA:n talvisen kalsealle itärannikolle sopeutuminen ottaa aikaa. Viimeistään uudenvuoden jälkeen on alettava tapahtua myös tilastoissa. Vataselta on lupa – ja oikeastaan velvollisuus – odottaa tehoja.