Artemi Panarin nostatti kohun kuluvalla viikolla kritisoimalla Venäjän itsevaltaista presidenttiä Vladimir Putinia. Aiemmin keväällä Aleksander Ovechkinin vaimo Anastasia Shubskaja suututti kritisoimalla maan kiekkofaneja MM -pettymyksen jälkeen. Natiseeko kansallistunteella pitkään ratsastanut venäläinen jääkiekko liitoksistaan?(Kansikuva:TT)

Ei enää yhtä totuutta

Kulunut kevät ja kesä ovat paljastaneet, ettei hymyilevän fasadin takana olekaan yksi onnellinen venäläinen kiekkoperhe. Aivan kuten muuallakin, myös Venäjällä ollaan tyytymättömiä maan kiekkojohtoon ja jopa maan johtoon. Nyt se myös uskalletaan sanoa ääneen. Huippusuositut kiekkotähdet saavat helposti äänensä kuuluviin. Putinin pitkää valtakautta kritisoinut Panarin saneli sen mitä moni Venäjällä ja sen ulkopuolella on ajatellut jo pitkään. Asiaa on vaikea ymmärtää Suomessa, missä poliitikkojen tai kiekkopäättäjien kritisointi on arkipäivää. Venäjällä on pyritty rakentamaan kuva yhteisestä projektista, jossa johto on korvaamaton. Idylli kiekkopomojen ja maan ylimmän johdon erinomaisuudesta ja sitoutumisesta lajille ei ole juurikaan saanut säröjä. Ei ainakaan näin julkista kritiikkiä.

Viestintä on hankala laji. Artemi Panarin tai Anastasia Shubskaja eivät varmasti pyrkineet suututtamaan kommenteillaan. On kuitenkin vaikea murtaa linjaa maassa, jossa on totuttu vain yhteen totuuteen. Erityisesti jääkiekon saralla. Maan kiekkoilu on hyvin pitkälti nykyisen johdon tukena. Tämä tilanne ei juurikaan ole muuttunut, vaikka rakoja näkyykin. Maan kiekkoilun sisäiset ristiriidan on helpommin ratkaistavissa. Muutaman vuoden takaiset Pepsi -kohut ja muut on ratkottu joko pelaajia rankaisemalla tai valmentajia erottamalla. Pelaajat ovat hiljaisilla viesteillään kyenneet kertomaan mielipiteensä valmentajista tai joukkueen tilasta. Ääneen todettu kritiikki on kuitenkin vaikeampi hoitaa pois. Tässä piileekin iso haaste tuleville vuosille.

KHL ja kansallistunne

Venäläinen jääkiekkoilu saa kiittää paljosta maan ylintä johtoa. Kaasu- ja öljyvaroja on syynätty pitkään lapiokaupalla jääkiekkoilun tueksi. Jäähalleja rakennetaan kovaan tahtiin ja juniorityöhön on otettu mallia läntisestä Euroopasta. Pääsarja KHL on maan kiekkoilun suurin tuote. Sen piti nostaa kiekkoilun avulla maan arvostusta. Tämä PR retki on kuitenkin ajanut pahasti karille. Suomessa ja muualla Euroopassa on seurattu surullisena, kun seura toisensa jälkeen on ajautunut vaikeuksiin. Kertonee jotain suomalaisesta jääräpäisyydestä, että Jokerit on vieläkin mukana tässä surullisessa näytelmässä. Vieläpä Veikkauksen ja Finnairin tukemana. Kotimainen kiekkoyleisö on jo aikaa sitten hylännyt Jokerit ja KHL:n. Ruotsissa tätä ei edes uskallettu kokeilla. PR projekti ajoi siis pahasti karille Pohjolassa.

Kuten todettua, venäläinen kiekkoilu on valjastettu maan ylimmän johdon nationalistiselle projektille. Sen rooli oli hyvin pitkälti sama Neuvostoliiton aikana. Laji ja sen toimijat nauttivat suurista eduista, kunhan homma toimi kaukalossa. KHL projektin valjuus olisi vielä kestettävissä, jos maajoukkue ja venäläiset pelaajat pysyisivät ruodussa. Ei siis ihme, että kiekkolegendat Vjatseslav Bykov ja Boris Mihailov kiirehtivät kritisoimaan Panarinia. Nämä herrasmiehet ovat nähneet maan kiekkoilun alhon 1990 -luvulla ja nousun ylivoimaiseksi tuotteeksi kotimaassaan. Jääkiekkoilun erityisaseman suojeleminen on todella tärkeää. Yksin jätetty venäläinen kiekkoilu oli hetken aikaa lähinnä huvittava kuriositeetti vuosituhannen vaihteessa. Paluu keskinkertaisuuteen ei ole mahdoton ajatus, jos maan ylin johto lopettaa rahan syynäämisen lajiin jonka ”kiittämättömät” toimijat kehtaavat kritisoida kotimaansa politiikkaa.