
Näkökulma: Barcelonan epätoivoinen Neymar-jahti kuvastaa, kuinka paljon seura on arvoistaan etääntynyt
Tekijä
- 28.08.2019Kesän siirtomarkkinoiden ylivoimaisesti kuumin peruna on ollut Neymar, jonka kintereillä on ollut etenkin brassitähden entinen seura FC Barcelona. Katalaanien epätoivoiseksi yltynyt jahti kertoo surullisella tavalla, kuinka rajusti mahtiseura on etääntynyt arvoistaan. (Kansikuva: TT)
Toukokuun 28. päivä vuonna 2011 jalkapalloileva maailma sai todistaa suvereenia näytöstä. Tämän vuosituhannen paras yksittäinen joukkue, FC Barcelona murskasi Manchester Unitedin Mestarien liigan finaalissa loppulukemin 3–1.
Lukemat eivät olleet murskaavat, mutta esitys oli. Sittemmin eläköitynyt managerilegenda Sir Alex Ferguson kommentoi ottelun jälkeen Punaisten paholaisten olleen täysin aseettomia Barcan syöttöruletissa, eikä mitään ollut tehtävissä.
Kauden 2010-11 Blaugaran ei ollut paperilla satumainen, mutta nurmella täysin ilmiömäinen.
UCL-finaalin avauskokoonpanossa nähtiin peräti seitsemän seuran omaa kasvatti. Mainetta niittäneestä kuuden miehen hyökkäyksestä ja keskikentästä peräti viisi pelaajaa oli saanut oppinsa La Masian tarunhohtoisessa akatemiassa. Lionel Messiä, Xavia, Andres Iniestaa, Sergio Busquetsia ja Pedroa säesti alakerrassa luutineet Gerard Pique ja Victor Valdes. Orkesteria johti niin ikään seuran oma kasvatti Pep Guardiola. Seitsemästä vaihtomiehestä neljä oli omia poikia.
On toki poikkeuksellista – jopa Barcan mittareilla – että Mestarien liigan finaalikokoonpano on noin omavarainen, mutta se kuvastaa osuvasti katalaaniseuran kantavaa arvoa: Més que en club, enemmän kuin seura.
Laajalti tunnettu slogan juontaa juurensa Kenraali Francon diktatuuriin ja katalaanien sortoon. Blaugrana oli sorretuille katalaaneille tapa ilmaista itseään, Camp Nou temppeli, jossa kansa pystyi lyömään sortajansa.
Barcan omavaraisuus perustuu juuri tähän. Seura ei kyennyt kamppailemaan Francon suosiman arkkivihollisensa Real Madridin kanssa resursseilla, joten identiteetti piti luoda ruohonjuuritasolla. Huippupelaajia oli hankala hankkia, joten ne piti kasvattaa itse – yhdessä luotuja pelillisiä ihanteita noudattaen. Näin syntyi kuuluisa “Barcelona-DNA”.
Palataan nykypäivään.
Viimeisen viiden vuoden aikana Barcelona on käyttänyt pelaajahankintoihin yli 1,1 miljardia euroa – siitäkin huolimatta, että väliin mahtuu kesän 2015 siirtokielto.
On Barca toki myynytkin. Nettokulutus viimeiseltä viideltä vuodelta hipoo silti puolta miljardia euroa. Vertailun vuoksi: Real Madridin nettokulutus samassa ajassa on hiukan yli 200 miljoonaa euroa, eli reilut 40 prosenttia Barcelonan vastaavasta.
Tällä hetkellä Barcelona on kuumeisesti Neymarin perässä. Siitäkin huolimatta, että brassitähti häipyi Kataloniasta kaksi vuotta sitten PSG:n aktivoitua tämän sopimuksessa olleen 222 miljoonan euron ulosostopykälän. Siitäkin huolimatta, että hyökkäyksestä löytyy Messi, Luis Suarez, huippulupaava Ousmane Dembele sekä tänä kesänä saapunut Antoine Griezmann.
Huhujen mukaan Barca rahoitti osan Griezmannin 120 miljoonan euron siirtosummasta lainarahalla. Seura on silti Neymarin perässä. Miksi näin? Luultavasti siksi, että Messi saisi kaverinsa takaisin Camp Noulle ja pysyisi tyytyväisenä. Samasta syystä paljon parjattu Ernesto Valverde jatkaa päävalmentajana. Espanjalainen sai Messin siunauksen kesällä.
Neymar-jahti on saanut kesän mittaan absurdeja mittasuhteita. PSG haluaa, jos ei nyt omiaan takaisin, niin ainakin hyvin lähelle sen summan, mitä se Neymarista maksoi. Barcelonalta ei mitä ilmeisemmin tällaisia rahoja löydy. Seura on etsinyt vaihtoehtoisia ratkaisuja ja huhujen mukaan tarjonnut useampaa pelaajaa Pariisiin. Niin Philippe Coutinho, Ivan Rakitic kuin Samuel Umtiti ovat pyörineet huhuissa. PSG ei kuitenkaan ole tarttunut syöttiin.
Viimeisin viritys on lainasopimus, joka muuttuisi ensi kesänä pysyväksi 200 miljoonalla eurolla.
Neymar on eittämättä huippulaadukas pelaaja, mutta hän täyttää helmikuussa 28 ja on pelannut Ranskassa kaksi hyvin rikkonaista kautta. Eikä Barcalla varsinaisesti ole tarvetta hyökkäyspään vahvistukselle.
Ja tämä on sama seura, joka vielä jokunen vuosi sitten hurmasi koko jalkapalloilevan maailman lähes omavaraisella joukkueella ja oli ansaitusti ylpeä siitä.
Barcelona on ollut aina jättiseura, mutta nyt siitä on tullut nykymallin mukainen ostoseura. Aiemmin omat pojat ajettiin sisään rotaation kautta, tänä päivänä Barca on täyttänyt myös penkkinsä ostomiehillä. Malcom, Arturo Vidal, Arda Turan ja Andre Gomes ovat olleet viime vuosien kalliita syvyyspelaajia.
Viime kauden surullisella Liverpoolin visiitillä avauksessa oli neljä omaa poikaa, joista Sergi Roberto oli ainoa alle 30-vuotias. Penkillä istui yksi oma kasvatti. Viime kaudella yli kymmenessä ottelussa kaikki kilpailut mukaan lukien esiintyneitä La Masia -kasvatteja nähtiin enää kuusi kappaletta.
Nykytilanne on heikko etenkin seuran omille kasvateille. La Masia nimittäin tuottaa edelleen huippulahjakkuuksia – ainakin jos ottaa mittariksi Barcan menestyksen nuorten Mestarien liigassa. Barcelonan nuorisojoukkue on voittanut kaudesta 2013-14 lähtien pelatun turnauksen kahdesti, keväällä 2014 ja 2018. Viimeisen kolmen vuoden aikana se on ollut joka kerta välierissä.
Oman akatemian sijaan Blaugrana preferoi nykypäivänä “Pepsiä”. Kalliita ja säihkyviä tähtipelaajia, kuten Neymar. Jos nykykehitys jatkuu, Messin, Busquetsin ja Piquen nostaessa nappulakenkänsä naulakkoon, on Barcelona-DNA enää kaunis muisto menneestä.