Suomen alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue puolustaa MM-kultaansa vuodenvaihteessa nuorten MM-kisoissa Tshekissä. (Kuva: TT)

Suomi ei lähde näihin kisoihin suosikkina, ja jopa mitalipeleihin yltäminen voi olla kovan työn takana.

Hyvä asia on se, että Suomen lohkossa on vain yksi kovan luokan vastustaja, joka on Ruotsi. Muut lohkon maat ovat Sveitsi, Slovakia ja Kazakstan.

Näin ollen Suomella on hyvä sauma napata lohkovoitto ja saada puolivälierävastustajakseen hieman helpompi vastustaja. Huono asia on se, että jos Suomi häviää Ruotsille ja jää lohkon toiseksi, tulee puolivälierissä vastaan todennäköisesti joko Kanada, Yhdysvallat tai Venäjä.

Pelimies teki analyysin Suomen lähtökohdista, pelaajistosta ja menestysmahdollisuuksista.

Lähtökohdat:

Tänä vuonna Suomen tilanne on ollut siinä mielessä parempi, että joukkue koostuu lähinnä Suomen sarjoissa pelaavista pelaajista. Pohjois-Amerikassa on pelannut ainoastaan kaksi avainpelaajaa, joten joukkue on saanut hitsautua yhteen koko syksyn ajan.

Monesti on ollut se tilanne, että moni pelaajista on pelannut Pohjois-Amerikassa, miksi pelaajat ovat pystyneet osallistumaan ennen MM-kisoja vain kesän turnaukseen, joten syksyn maajoukkuetapahtumissa on nähty eräänlainen yhdistelmä A- ja B-miehistöstä.

Pelillisesti ja tuloksellisesti lähtökohdat ovat kaksijakoiset. Nuoret Leijonat voitti kauden avausturnauksessa kolme ottelua ja hävisi kaksi. Toisessa turnauksessa tilille tuli kaksi voittoa ja yksi tappio. Huolestuttavinta on se, että Suomi hävisi viimeisimmän turnauksen kaikki kolme otteluaan, joissa Nuoret Leijonat teki yhteensä vain kolme maalia.

Maalivahdit:

Suomen yksi suurimmista vahvuuksista pitäisi olla maalivahtipeli, sillä Kärppien Justus Annunen on ollut huimassa vedossa Liiga-jäillä. Nuorten kekkerit ovat kuitenkin täysin oma maailmansa, ja usein näissä peleissä maalivahtien tekeminen hankaloituu, joten Annunen tarvitsee paljon tukea Suomen kenttäpelaajilta. Viisikkopuolustuspelin on oltava kunnossa, jotta Annunen voisi loistaa turnauksessa. Lähtökohtaisesti Suomella on kuitenkin kisojen yksi parhaista ykkösmaalivahdeista.

Suomen maalivahtitrioon kuuluvat myös Jasper Patrikainen ja Kari Piiroinen.

Puolustajat:

Nuorilla Leijonilla pitäisi olla kasassa myös laadukas puolustus. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomen kaikki tärkeimmät puolustajat ovat terveinä.

Top 4 -ryhmä on nimekäs, sillä siihen kuuluvat Anttoni Honka, Mikko Kokkonen, Lassi Thomson ja Ville Heinola. Pelaavaan kuusikkoon mahtuvat myös Toni Utunen ja Santeri Hatakka, joten puolustuspään pitäisi olla kunnossa.

Suomen pakisto kestää vertailun jopa muihin kärkimaihin. Suomella on taitoa muun muassa Hongan ja Heinolan muodossa, laukaisuvoimaa Thomsonin muodossa sekä oman pään taitamista Utusen ja Kokkosen muodossa. Monipuolisuus on Suomen alakerran isoin ase.

Hyökkääjät:

Isoin kysymysmerkki on hyökkäysosasto, jossa ei ole liikaa osaamista. Ennen kautta hahmotelmissa oli ykköskenttä, jota johtaisi Rasmus Kupari, ja kakkoskenttä, jota johtaisivat Anton Lundell ja Niklas Nordgren. Lundell jää todennäköisesti kisoista pois loukkaantumisen takia, ja Nordgren ei ole mukana, sillä hän on tervehtynyt pelikuntoon vasta viime viikkojen aikana.

Myös Kristian Tanukselle ja Patrik Puistolalle on kaavailtu isoa roolia, mutta myös he ovat kärsineet loukkaantumisista. Tanus on jo pelikunnossa, mutta Puistolan tilanne on yhä avoin. Tämä kaksikko on ollut Suomen parhaimmistoa tämän kauden turnauksissa, joten heidän pelaamisensa on elintärkeää.

Kupari onneksi päästettiin mukaan Los Angeles Kingsin farmista, mutta sentterin kausi on ollut todella vaikea AHL:ssa. Itseluottamus ei ole todellakaan tapissa. Hän on kuitenkin Puistola-Tanus-kaksikon ohella suuressa roolissa hyökkäyksessä. Ison roolin saavat myös Ilves-komeetta Matias Maccelli sekä Yhdysvalloissa yliopistokiekkoa pelaava Sampo Ranta.

Näin ollen Suomi saa kasaan kaksi tuloksentekoon kykenevää kentällistä, mutta on selvää, että Suomen kärkiosasto ei vedä vertoja muiden isojen maiden kärkiosastoille. Lisäksi Suomen alempien kenttien iskukyky on iso kysymysmerkki. Ehkäpä Kärppien Aku ja Aatu Räty tuovat Suomelle ison lisän hyökkäyspäähän? Sitä sopii toivoa, sillä materiaali ei ole erityisen leveä.

Menestysmahdollisuudet:

Miltä Suomen mahdollisuudet sitten näyttävät? On selvää, että turnauksen voittaa paras joukkue, joten yhteispelin ja yhteishengen merkitys on suurin. Suomella on riittävän hyvä joukkue mestaruuteen, jos vain ryhmä hitsautuu yhteen.

Paperilla mahdollisuudet ovat kuitenkin heikommat. Lohkovoitto olisi tärkeää, sillä silloin puolivälierissä vastaan asettuisi todennäköisesti Tshekki.

Mutta on myönnettävä, että edes lohkon kakkossija ei ole selviö Suomelle, sillä Sveitsi ja Slovakia ovat yllätysvalmiita. Ainoastaan Kazakstan pitäisi olla heittopussi Suomen lohkossa.

Suomen etuna on otteluohjelma, sillä ensimmäisenä vastaan asettuu Ruotsi. Ensimmäisessä ottelussa on aina suurin yllätysmomentti, joten Suomen voitto on silloin todennäköisempää kuin myöhemmässä vaiheessa. Toisessa ottelussa vastassa on Slovakia ja sen jälkeen Kazakstan. Lohkon päätöspelissä Suomi kohtaa Sveitsin, ja tuosta ottelusta saattaa tulla erittäin vaikea. Nuoret Leijonat saattaa kuitenkin pelata ottelussa lohkovoitosta, joten voitto pitäisi kairata.

Yksi iso kysymysmerkki on Suomen valmennus. Osaako pääluotsi Raimo Helminen luoda joukkueeseen hyvän hengen ja sitä kautta hyvän yhteispelin? Helminen on opiskellut valmentamista muun muassa Jukka Jalosen ja Lauri Marjamäen alaisuudessa, joten toivottavasti jotain on tarttunut mukaan.

Objektiivisesti ajateltuna Suomen pitäisi mennä mitalipeleihin, mutta mestaruuteen vaadittaisiin pientä ihmettä. Sitäkään mahdollisuutta ei voi kuitenkaan poissulkea, kuten ei voi sitäkään, että Suomi lähtee laulukuoroon jo puolivälierissä.