Kahden kuukauden ekskursioni La Ligan syövereihin ja erityisesti Valencian sekä Madridin alueen jalkapalloon lähestyy päätöstään. Mitä Espanjan futis on ihmiselle näyttänyt? (Kuva: TT)

Tapaus Barcelona

Quique Setiénin nimittäminen Barcan päävalmentajaksi olisi ollut allekirjoittaneella viime kauden Betisin otteita seuratessa vähintään puolikostea päiväuni. Tällä kaudella miehen ottaminen Barcan peräsimeen oli hätähuuto. Pidän Setiénistä paljon, aivan kuten Martin Braithwaitestakin, mutta tällä hetkellä seurassa on solmussa liian paljon.

Kaukana huipusta Barca ei edelleenkään ole. Miten se voisikaan olla, kun sillä on riveissään täysin poikkeuksellisia yksilöitä mm. maalivahdin ja maailman parhaan jalkapalloilijan muodossa. Lionel Messi ei muuten ole pelkästään maailman paras pelaaja, hän on myös todennäköisesti paras syöttöjen antaja jonka olen koskaan nähnyt ja maalintekijänäkin kelvollinen.

Real Madridin vieraana Blaugranalla oli kaikki avaimet käsissään. Kuten Gerard Piqué hieman liioitellen sanoi, Real oli avausjaksolla ehkäpä heikoin jonka mies on pitkällä urallaan Bernabeulla kohdannut. Barcalla oli paikkansa, mutta Real sai myös luotua omansa ja Vinicius jr. saa debyyttikautensa sopeutumisvaiheesta paljon anteeksi vain koska teki voittomaaliksi jääneen avausmaalin.

Yhtä kaikki, FC Barcelonan ongelmat ovat syvällä ja niiden ratkaisemiseen tarvitaan varmasti pelaajahankintoja, mutta myös strategian terävöittämistä. Barca on ollut viime kausina liian helppo joukkue lyödä, kun he ovat joutuneet altavastaajiksi.

Real

Real Madridin tappio Manchester Citylle oli toteutumistavaltaan murskaava, mutta yllättävä se ei ollut. Siinä missä Realilla on riveissään lahjakkuutta ja tulevaisuutta ripakopallinen (Valverde, mikä pelimies!), tällä kaudella Zinedine Zidanen miehistön ainoa maali tulee olemaan La Liga, mikä on toki aina huikea saavutus.

Tulevaisuudessa Real Madridin valinnat manageriosastolla ja hyökkäyspäässä tulevat ratkaisemaan paljon. Galactico-osaston hankinnat eivät ole kaukana.

Valencia

Mestalla on jylhä ja kaunis. Valencian tämän kauden joukkue on sitä vähemmissä määrin, mutta helmiä on löydettävissä sieltäkin. Ison rahan siirtoja Valioliigaan viritellään milloin Ferran Torresista, Carlos Solerista tai Barcelonan suuntaan nyt sairaslistalla olevista Maxi Gómezista tai Rodrigosta, mutta joukkueen kokonaisuus ei vielä riitä ja myös Mestareiden Liigan paikat ovat vaikeasti tavoitettavissa.

Kun Los Ches -ryhmän peliä katsoo, esiin nousevat jatkuvasti kaksi nimeä: Dani Parejo sekä entuudestaan tuttu nimi, mutta itseeni vaikutuksen täällä ollessani tehnyt Geoffrey Kondogbia. Mies ei tee sitä näkyvintä työtä, mutta pelaa upeaa jalkapalloa ja taklaa puhtaasti sekä kovaa.

Levante

Joukkue, joka kaataa kotonaan saman kauden aikana sekä Barcelonan että Real Madridin on arvostuksensa ansainnut. 29-vuotias Roger Martí tietäisi missä jalkapallomaali sijaitsee, vaikka mies herätettäisiin keskellä yötä laukomaan pallo sitä kohden.

Esikaupunkistadionin tunnelma on myös upean kotoinen ja kokoinen. Kun näet katsomoiden takaa kerrostalot ja aurinko paistaa, tunnet jalkapallon aitoutta, oli kyse Espanjan pääsarjasta tai ei.

Nyt Kaljun matka Espanjassa on saapumassa päätökseensä ja seuraava etappi on Liverpool. Sielläkin kuulemma pelataan jalkapalloa, joten ota lennokkaampi Baldventures seurantaan ja väitellään brittijalkapallosta!