Karanteenikokkailujen lomassa on hyvä välillä herätellä makunystyröitä pakastepizzan muodossa. Alle on listattu täysin mielivaltaisesti markkinoiden parhaat pakastepizzat. (Kansikuva: AOP)

Viiden kärkeen ei mahtunut yhtään kasvispizzaa kovasta yrityksestä huolimatta. Myös pakastepannupizzat loistavat poissaolollaan. Niiden kuohkeat ja kuivahkot reunat eivät pärjänneet taistossa eliittipizzojen kanssa.

5. Dr. Oetker: Ristorante – Quattro Stagioni

Uudemman sukupolven pizza, jossa pinaatti, herkkusienet, tonnikala ja salami on käytännössä jaettu neljään omaan lohkoonsa. Kokonaisuus on toimiva ja siitä saa pienessä nälässä puolitettua oman puoliskonsa (pinaatti/herkkusieni) vaikka kasvissyöjälle.

Voin kuvitella tuotantolinjan, jossa pizza painaa neljän kauhan ali. Lapatuissa täytekasoissa piilee kuitenkin vaaransa. Ainakin viimeisimmässämmä vedoksessani tonnikalavuoren ydinosa oli jäänyt kylmäksi täydestä paistoajasta huolimattta. Tämä pudottaa muuten toimivan, ja erilaisen, kokonaisuuden palkintopallisijoilta.

4. Trattoria Alfredo: Inferno

Lidlin pakastealtaiden kulttipizza. Tämä listaus ei olisi mitään ilman Infernoa. Järkyttävän tulinen. En tiedä ketään ihmistä, joka olisi syönyt kyseisen mestariteoksen loppuun. Täytteenä on chiliä, savustettua pepperonia ja punasipulia.

En ymmärrä, mikä tekee pizzasta niin tulisen. Sitä on aina tasaisin väliajoin pakko kuitenkin kokeilla, josko tämä olisi se päivä, kun pizzalegendan saisi syötyä. Päivä ei ole vielä tähän mennessä koittanut.

Ajoittain pizza katoaa Lidlin valikoimasta, mutta yhtä monta kertaa se on tehnyt sinne paluun. Kerrottakoon, että nyt sitä saa. Nimensä veroinen (suomeksi helvetti) pizza. Inferno on vähän niin kuin Jallu – ei se hyvää ole, mutta pakko ottaa.

3. Apetit: Papa Rafkin – Bolognese & Salami

Pronssia nappaa listauksen kookkain pizza. 400 grammanen lätty on niin leveä, että se ei mahdu lautaselle. Vinkkinä kerrottakoon, että kannattaa repiä pizzalaatikosta kansi helvettiin, ja syödä pizza jäljelle jääneestä pahviviritelmästä.

Papa Rafkinin pizzat eroavat tavallisesta pakastepizzasta personnaliisen tomattikastikkeen ja ohuen pohjan ansiosta. Sen paistoaika on myös muutamia minuutteja lyhyempi. Paistoajan kanssa kannattaa olla kuitenkin tarkkana. Minimiajan uunissa olleen pizzan pohja on melko varmasti jäänyt löysäksi, jolloin pizzasta tulee liikaa mieleen Saarioisten roiskari.

Kyseinen pizza on oikeasti maukas. Lisäksi pizzassa ei ole reunoja juuri lainkaan, mikä on hyvä bonus. Pizzojen reunojen syömättä jättämistä ei muuten näissä kulinaristipiireissä katsota hyvällä. Se on yhtä paheksuttava teko kuin jääkiekossa valkoisilla luistimilla pelaaminen. Niin ei vain perkele tehdä, ellei nimi ole Ville Leino.

2. Dr. Oetker: Ristorante – Salame Mozzarella Pesto

Kyseessä on Dr. Oetkerin mukaan makujen ilotulitus, ja tässä he eivät ole väärässä. Hopea kuuluu kyseiselle pizzalle. Toimivan kokonaisuuden kruunaa mehukkaat kirsikkatomaatit.

Pizza on omalla tavallaan nerokas. Mozzarellan palaset ovat esimerkiksi sopivan pieniä. Usein kun mozzarellaa on pizzassa mukana, se vie haukatessa kaikki muut täytteet mukanaan, jolloin jäljelle jää vain tyhjä pizzapohja. Tässä pizzassa annostus on varsin onnistunut. Bonuspisteitä voi myös antaa maukkaasta pestosta, joka on oikeasti oiva lisä perinteisten täytteiden tueksi.

1. Grandiosa: Meat Lovers Superiore

Nimi kertoo kaiken oleellisen. Täytteinä on lihaa, ja kunnolla. Ohuen ja hienon rapsakan pohjan päälle on tykitetty pepperoni-makkaraa, kinkkua, kebablihaa ja peperoni-chiliä.

Tässä on oikeasti täyttävä kokonaisuus. Vaikka tämä on esimerkiksi pronssille tullutta Papa Rafkinia 50 grammaa kevyempi (350g), niin tuntuu “teos” huomattavasti täyttävämmältä. Kiviuunipizzan pohja on myös omaan makuun markkinoiden paras.

Voitto on ansaittu, sillä tästä ei pakastepizza enää paljon paremmaksi muutu. Parempia pizzaelämyksiä täytyy hakea normaalien pizzojen kategoriasta.

>>> Lyö vetoa Änäristä ja voita 500 euron lahjakortti – tsekkaa ohjeet tästä <<<