Maailmassa on monia hulluja urheilulajeja. Calcio storico on ehdottomasti pahimmasta päästä. (Kuva: AOP)

Lajin juuret ulottuvat satojen vuosien päähän. Calcio Storico voidaankin kääntää karkeasti historialliseksi jalkapalloksi, mutta se tunnetaan myös nimellä Calcio Fiorentino.

Vaikka tämä laji mielletään jalkapallon esi-isäksi, niin paljoa yhteistä lajeilla ei ole. Toki molemmat ovat joukkuelajeja, joissa on tarkoituksena tehdä maaleja, mutta jotakuinkin siihen yhtäläisyydet jäävätkin. Ja toki, enemmän maaleja tehnyt joukkue voittaa.

Kyseessä on siis italialainen laji. Kentällä on vastakkain kaksi joukkuetta, joissa molemmissa on. 27 pelaajaa. Heistä neljä on maalivahteja, kolme puolustajia, neljä keskikentällä sekä 15 hyökkääjää.

Miksi hyökkääjiä on niin paljon?

Vastaus on helppo. Pelipaikka on haastavin. Hyökkääjät yrittävät lähinnä loukkaannuttaa vastustajan pelaajia, kun taas muut yrittävät tehdä maaleja. Vaihtoja tässä pelissä ei ole käytettävissä. 

Yksi peli kestää 50 minuuttia ilman taukoa. 

Pelialustana on hiekka ja kenttä on 80 metriä pitkä sekä 40 metriä leveä. Molemmissa päissä on maalit, jotka ovat koko kentän levyiset. 

Maalin tekeminen edellyttää pallon saamista maaliin joko potkaisemalla tai heittämällä. Tämä vaatii kuitenkin tarkkuutta: jos pallo menee yli maalin, niin vastustaja saa siitä hyvästä puolikkaan maalin. 

Maalien tekemiseen ei käytännössä ole rajoituksia. Peli onkin todella väkivaltainen. Lyöminen, potkiminen, taklaaminen, päällä lyöminen, kuristaminen ja painiminen ovat kaikki sallittuja. Kyseessä onkin oikeastaan jalkapallon, rugbyn ja vapaaottelun yhdistelmä. 

Pieniä sääntöjä kuitenkin löytyy: päähän potkaiseminen ei ole sallittua. Lisäksi yhden vastustajan kimppuun saa hyökätä kerrallaan vain yksi pelaaja. Jos näitä sääntöjä rikkoo, niin pelaaja poistetaan pelistä.