Siirtokiellossa sätkivä Chelsea tekee isoja päätöksiä haastavassa tilanteessa. Huhujen mukaan länsilontoolaiset palkkaavat Frank Lampardin managerikseen. Tämä on oikea valinta. (Kansikuva: TT)

Chelsean ja Maurizio Sarrin myrskyisä liitto päättyi odotetusti ja molempien osapuolten kannalta melko kivuttomasti. Länsilontoolaisten ei tarvinnut antaa potkuja italialaiselle kulttimanagerille, kun Juventus halusi luotsin Torinoon.

Nyt Chelsea kartoittaa uutta manageria. Huhuissa on pyörinyt odotetusti tukku nimiä. On spekuloitu Jose Mourinhon kolmannesta pestistä ja Rafael Benitezistä. Nousevista Valioliigamanagereista Watfordin Javi Gracia ja Wolvesin Nuno Espirito Santo ovat olleet huhuissa. Selvästi vahvin kandidaatti on kuitenkin seuralegenda Frank Lampard, jota ympäröivä huhumylly on voimistunut päivä päivältä.

Vuosi sitten Derbyssä manageriuransa aloittaneen ex-keskikenttäpelaajan palkkaaminen olisi iso riski. Hän teki hyvää työtä viemällä Pässit nousukarsintafinaaliin, mutta managerina Lampard on keltanokka. Planeetan kenties tuulisin huippupesti ei välttämättä ole otollisin kasvualusta nousevalle managerille.

Chelseassa ei ole koskaan rakennettu pitkiä projekteja. Tulosta on pitänyt tehdä välittömästi, muuten löytää itsensä kilometritehtaalta.

Aiempiin vuosiin nähden tilanne on kuitenkin erilainen. Chelsea sai helmikuussa kaksi ikkunaa kattavan siirtokiellon, eikä voi hankkia uusia pelaajia. Seura valitti CAS:n, mutta ei ole tiettävästi vaatinut siirtopannan jäädyttämistä – ainakaan vielä.

Kun yhtälöön vielä lisätään ykköstähti Eden Hazardin odotettu myynti Madridiin, ei Chelsea tule taistelemaan Valioliigan mestaruudesta. Chelsea oli päättyneellä kaudella niin riippuvainen Hazardin tehoista, että joukkue saa ylisuorittaa tulevalla kaudella, mikäli se mielii pitää paikkansa kärkinelikossa.

Seura kaipaisikin tuuletusta – etenkin kulttuurin osalta. Tämän päivän Valioliigassa valmennuksen taso on niin korkealle, ettei pikavoittoja ole tarjolla, vaan menestys täytyy rakentaa määrätietoisilla ja monivuotisilla projekteilla. Chelsea siis kaipaa strategian päivitystä. Samalla seuran täytyy saada liian merkittävään rooliin kasvanut pukukopin “player power” -kulttuuri rikottua.

Ongelmat kristallisoituivat Sarrin yhden kauden mittaiseksi jääneen pestin aikana. Italialainen piti toisinaan liian jääräpäisesti kiinni omista ihanteistaan, mutta teki silti tulosta. Chelsea oli kolmas sarjassa ja voitti Eurooppa-liigan. Silti Sarri sai hurjaa kritiikkiä tyytymättömiltä kannattajilta ja hänen poistumisensa oli jo vuodenvaihteesta lähtien ajan kysymys. Tammikuussa Sarri tokaisi Chelsea-pelaajien motivoimisen olevan haastavaa.

Summasummarum, nykymenolla Chelsea ei pötki pitkälle. Taktisesti pätevä Sarri olisi voinut johdattaa Chelsean uuteen aikaan, mutta seura ja sen kannattajat eivät ostaneet tinkimättömän italialaisen projektia.

Tästä herääkin kysymys: kuka saisi kieroon kasvaneen seuran oikeille raiteille? Vastaus voi olla juuri Frank Lampard.

640 virallista ottelua ja 209 maalia The Bluesin paidassa iskenyt englantilainen on niin jumaloitu hahmo Stamford Bridgellä, että hänen sytytyslankansa on huomattavasti aiempia yrittäjiä pidempi.

Lampardille tilanne on haastava. Hän sanonut Chelsean luotsaamisen olevan unelma, mutta se voi tulla liian aikaisin. Toisaalta uutta tilaisuutta voi joutua odottamaan vielä pitkän aikaa. Jopa niin pitkään, että jos lupaavasti alkanut valmennusura kääntyy laskuun, ei hän ole enää siinä vaiheessa varteenotettava vaihtoehto.

Hahmona Lampard on niin uskottava, että hän saisi välittömästi pukukopin ja fanit puolelleen.

Absoluuttisella huipulla Lampard on kuitenkin katsomaton kortti, eikä hänen pärjäämisestään ole takeita. Toisaalta nyt Chelsealla olisi ihanteellinen tilaisuus kääntää tuo kortti. Joukkue heikkeni merkittävästi Hazardin lähdön myötä, joten tuleva kausi olisi englantilaiselle niin sanotusti free hit. Samalla Chelsea voisi seurana siirtyä tempoilusta ja nopean menestyksen perässä juoksemisesta prosessin omaiseen toimintakulttuuriin.

Tässä kohtaa lienee hyvä muistuttaa, että muuan Pep Guardiolan nimitys Barcelonan päävalmentajaksi kesällä 2008 herätti runsaasti ihmetystä. Blaugranan ex-kapteeni oli valmentanut yhden kauden Barcelonan B-joukkuetta ja pestiin oli vahvasti tyrkyllä seuran entinen apuvalmentaja Jose Mourinho. Guardiola voitti debyyttikaudellaan triplan ja tuli mullistaneeksi koko lajin.