Jalkapallomaailma on hiljentynyt maaottelutauon viettoon. Huuhkajien matseja odotellessa englanninkielistä jalkapallosomea on dominoinut alkuviikon ajan Michael Owenin omaelämäkerta Reboot, josta julkaistiin otteita jotka saivat mm. Newcastlessa veren kiehumaan.
TV-kommentaattorina viime vuosina nähty Owen avautui jo viime kauden lopulla poikkeuksellisen avoimesti urastaan ja vaivoistaan. Lähinnä tasalaatuisesta nasaaliäänestään siihen asti kommentaattorina tunnettu mies kertoi tuolloin, että uransa viimeiset viisi vuotta hän vain käytännössä odotti mahdollisuutta lopettaa.
Nyt kirjan ilmestyessä leimahti, sillä Owenin kommentit otti hampaisiinsa mm. Newcastle-legenda Alan Shearer. Ikoni ampui teräviä nuolia Owenin suuntaan ilmoittaen Twitterissä että Owenin 120 tuhannen punnan viikkopalkalla ja nähdyillä esityksillä ja motivaatiolla myös he joukkuetovereina odottivat Owenin lopettamista. Liverpoolissa uransa aloittanut maaliruisku vastasi sanomalla, ettei Shearer itsekään ollut mikään enkeli, vaan että Shearer yritti pakottaa Newcastlen myymään hänet Liverpooliin Sir Bobby Robsonin penkitettyä miehen.
Modernin hyökkääjän tarina
Lyödessään läpi Liverpoolissa Owen eli ennen kaikkea nopeudestaan, joskin miehen viimeistely oli myös parhaimmillaan erittäin kliinistä ja tilannetaju korkeaa tasoa. Todella nuorena itsensä terävimmälle huipulle iskenyt luontainen maalintekijä paloi kirkkaalla liekillä iskiessään Liverpoolin riveissä 216 ottelussa 118 maalia ja ratkaistessaan useita otteluita, mm. vuoden 2001 FA Cupin finaalin. Tuolloin, 22-vuotiaana, Owenista tuli myös Ballon d’ Orin voittaja.
2000-luvun alkuvuosina kävi kuitenkin hiljalleen myös selväksi, että Owen on se pelaaja jonka vahvuuksien mukaan joukkueen on pelattava tai mies on vain varjo itsestään. Samoja kaikuja on nähtävissä tätä nykyä myös vaikkapa Harry Kanen pelaamisessa, myös siksi että loukkaantumiset ovat alkaneet syödä kummankin uraa jo nuorena. Kun Owenilta vietiin ensimmäisten askelten kautta syntynyt etu ja Kanen nilkkavammat näkyvät prässipelaamisen vähenemisenä, syntyy dilemma: mitä tehdä, jos tärkein maalintekijäsi ei sovi enää pelitapaan?
Diiva
Michael Owenin ura huipulla oli käytännössä ohi jo miehen Newcastle-pestin loppuvuosina. Kirjan paljastus siitä, ettei Owen edes koskaan halunnut pohjoiseen pelaamaan eikä viihtynyt siellä lainkaan ei liene yllätys kenellekään. Tuolloin nähtiin hyökkääjä, joka olisi ollut hyödyksi joukkueelleen vain terveenä ja huippukuntoisena ja samanaikaisesti mies eli jatkuvien kipujen ja kuntoutusten kierteessä. Kun työkalupakista ei hyvästä pelikäsityksestä huolimatta löytynyt välineitä pelityylin muuttamiseksi, alle 30-vuotiaan tähden tuikkiminen lakkasi.
Persoonana Owen ei ole koskaan vaikuttanut ilkeältä tai ylimieliseltä, vaan itsekkäältä, mikä toki sopii ratkaisijalle. Owen oli rehellisesti diiva, joka eli maaleista. Kun Englannin “kultaiseen sukupolveen” mahtui monta muutakin pelaajaa, joiden sopeutumiskyky oli rajallinen ja vaadittu rooli valtava, ei ole yllätys etteivät suuret voitot olleet lopulta kovin lähellä.
Owen ei ole kerännyt valinnoillaan ystäviä, eikä mies ole sitä varmasti tavoitellutkaan. Liverpoolissa mies muistetaan paitsi maaleistaan, myös siirtymisestään Manchester Unitediin ja Newcastlen seudulla kirjakaupat ovat kieltäytyneet ottamasta Owenin tuoretta kirjaa edes myyntiin. Luontainen maalintekijä on osoittanut myös luontaista kykyä lausua englanninkielisiä bubismeja kommentaattorina ja olla välittämättä siitä itse lainkaan.
Yhtä kaikki, Michael Owen oli eräs vuosituhannen vaihteen kirkkaimmista valoista jalkapallotaivaalla ja maajoukkuetauon tyhjien päivien viihteenä entisten tähtien somevääntö on kelpo viihdettä.
