Näkökulma: Kaunopuheet ja näennäiset rangaistukset eivät riitä – rasismin kitkeminen vaatii kovia otteita
Tekijä
- 15.10.2019Bulgarian ja Englannin välisessä ottelussa nähtiin natsitervehdyksiä. Ottelun tapahtumat voi lisätä pitkään listaan jalkapallon viime aikaisia rasismikohuja. Pehmeät keinot rasismin kitkemiseksi ovat tulleet tiensä päähän. (Kansikuva: TT)
Eurooppalaista futiskautta on pelattu kaksi kuukautta ja rasismikohuja on nähty jo useampi.
Interin tähtihyökkääjä Romelu Lukakua on solvattu Italiassa. Belgin entiset joukkuekaverit Paul Pogba ja Marcus Rashford ovat saaneet osansa missattujen pilkkujen jälkeen.
Viimeisin kohu nähtiin Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa, kun Englanti kävi ryöpyttämässä isäntiä EM-karsinnoissa lukemin 6–0. Ottelu keskeytettiin rasististen eleiden ja huutelun takia ensimmäisen kerran jo 28. minuutilla ja uudestaan pelikellon näyttäessä 43 minuuttia. Rumimpana ylilyöntinä nähtiin natsitervehdyksiä bulgaarifanien toimesta. Englantilaiset keskustelivat ottelun jatkamisesta tauolla, mutta päättivät jatkaa pelin loppuun.
Maaliskuussa englantilaiset joutuivat rasismiryöpyn kohteeksi karsintapelissä Montenegroa vastaan. Montenegro määrättiin pelaamaan seuraava ottelu suljetuin ovin, jonka päälle maan liitto sai 20 000 euron sakot. Rasistisesti solvatuista englantilaisista muun muassa Danny Rose ja Raheem Sterling ilmaisivat pettyneensä tuomioihin. Kaksikko peräänkuulutti kovempia toimia vakavan epäkohdan poistamiseksi.
Toistuvat rasismikohut ovat seurausta laajemmasta poliittisesta kehityksestä. Eksklusiiviseen nationalismiin politiikkansa perustavat oikeistopopulistit – kuten perussuomalaiset – ovat erityisesti tällä vuosikymmennellä nostaneet profiiliaan ympäri Eurooppaa. Samalla nämä puolueet ovat legitimoineet rasismia ja tehneet siitä salonkikelpoista.
Ei liene sattumaa, että juuri Italiassa rasismitapauksia on ilmennyt kiihtyvällä tahdilla kovapuheisen Matteo Salvinin paistatellessa kansansuosiossa. Samalla maan liitto on ollut kyvytön koviin rangaistuksiin, kuten Cagliarin saama naurettava rangaistus Lukakun tapauksessa osoittaa. Cagliaria rankaistiin 5 000 euron sakolla, kun päätykatsomosta lensi vesipullo kentälle. Apina-ääntelyistä liitto ei nähnyt tarpeen jakaa oikeutta. Samalla sardinialaisstadionilla entistä Juventus-hyökkääjää Moise Keania solvattiin samaan tapaan viime keväänä. Cagliari ei saanut sakkoja. Toivon mukaan tilanne Italiassa paranee, kun Salvinin virhearvio hallituksen hajoittamisesta ei johtanutkaan uusiin vaaleihin, vaan vei Legan neljäksi vuodeksi oppositioon.
Myös Englannissa on omat ongelmansa. Leave-puoli sitoi kolmen vuoden takaisen kansanäänestyksen taitavasti kansalliseen identiteettiin. Sittemmin rasismikohut ovat kiihtyneet.
Viime aikojen tapahtumat ovat tehneet selväksi, etteivät UEFA:n pehmeät keinot rasisimin kitkemiseksi ole riittäviä. Bulgarian ja Englannin välinen ottelu oli tästä esimerkki, sillä Vasil Levski Stadion oli osittain suljettuna aiempien kierrosten rasismitapausten johdosta.
Enää ei riitä, että UEFA tekee hienoja videoita ja rasismin vastaisia kapteeninnauhoja. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä rasismi ei katoa jalkapallosta kannustamalla ja rohkaisemalla parempaan käytökseen. Nyt UEFA:lta vaaditaan kovia otteita.
Mitä nämä kovat otteet sitten voisivat olla? Ainakin Bulgarian tapauksessa maa voitaisiin sulkea nykyisistä ja vaikkapa seuraavista MM-karsinnoista. Tapaus ei nimittäin ollut maan ensimmäinen.
Myös sakkojen pitäisi olla huomattavasti tuntuvampia. Muutaman kymmenen tuhannen euron sakkolappu ei lajiliittoja juurikaan kirvele. Jos summat olisivat kuusi tai jopa seitsemän numeroisia, saattaisivat kansalliset liitot suhtautua ongelmaan sen edellyttämällä vakavuudella.
Ukaasina voisi toimia esimerkiksi viisi seuraavaa karsintaottelua tyhjille katsomoille. Kansallisissa sarjoissa voitaisiin siirtyä samankaltaiseen käytäntöön.
UEFA:n kolmiportainen menettelytapa otteluiden sisällä ei sekään ole riittävä. Tuomari pysäyttää pelin ensin hetkeksi ja pyytää kenttäkuuluttajaa vetoamaan katsojiin rasististen solvausten lopettamiseksi. Toinen vaihe on pelin pysäyttäminen, jolloin pelaajat siirtyvät hetkeksi pukokoppeihin. Kolmas ja viimeinen optio on pelin hylkääminen.
Kattojärjestöltä vaaditaan nyt tekoja. Niin epämiellyttävältä kuin se tuntuukin, UEFA:n täytyy ottaa kovat toimet käyttöön. Olemattomat rangaistukset ja ihmisiin vetoaminen ovat tulleet tiensä päähän.