Tulevana lauantaina pelataan yksi Italian kiihkeimmistä paikallisotteluista, kun Genoa ja Sampdoria mittelevät Genovan herruudesta. Ottelu on tunnettu mahtavasta tunnelmastaan ja uskomattomista tifoistaan ja Italiassa moni pitää ottelua koko maan parhaana derbynä. Koska kyseessä on kaksi kohtalaisen pientä seuraa, ei Lanternan merkitystä ole koskaan täysin sisäistetty Italian ulkopuolella. (Kansikuva: tt)

Tunnelmallinen ja eläväinen satamakaupunki Genova elää ja hengittää jalkapalloa ja kaupungin kummallakin joukkueella on omat fanaattiset kannattajansa, jotka tekevät näissä otteluissa kaikkensa sen eteen, että juuri heidän rakastamansa seura olisi kaupungin ykkösjoukkue.

Kaupungin maamerkin, kuuluisan majakan mukaan nimetyssä paikallisottelussa kohtaakin kaksi hyvin erilaista seuraa. Perinteikäs Genoa on Italian vanhin jalkapalloseura, sillä brittiläiset merimiehen perustivat sen jo vuonna 1893. Vaikka Genoa on nykyään erikoistunut puhtaaksi jalkapalloseuraksi, perustettiin se lähinnä krikettiä varten ja seuran virallinen nimi onkin komealta kalskahtava Genoa Cricket and Football club. Genoan britiläinen historia näkyy seuran toiminnassa yhä monina yksityiskohtina, parhaana esimerkkinä toimii joukkueen nimi, joka on englantilaisittain kirjoitettu. Genoan sisääntulokappale on myös monelle brittifutiksen ystävälle tuttu, sillä sinipunapaidat marssivat Italian parhaalle jalkapallostadionille Marassille You Never Walk Alonen tahdissa.

Jos Genoa kuuluu Italian jalkapallon aatelisiin, samaa ei voida sanoa sen rakkaasta paikallisvastustajasta Sampdoriasta. La Doria on jalkapallotermein muoviseura, joka syntyi toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946 kahden genovalaisseuran Sampierdarensen ja Andrea Dorian fuusioiduttua yhdeksi isoksi emoseuraksi. Kahden vankasti kannatetun seuran liittäminen yhteen ei aina toimi, mutta Sampdoriaa voidaan kutsua hyväksi fuusioseuraksi, sillä se löysi nopeasti oman paikkansa Genovan kaupungissa.

Genoan menestysvuodet olivat 1900-luvun alussa, jolloin seura juhli peräti yhdeksää Italian mestaruutta. Sampdoria taasen oli seurahistoriassa kovimmassa lennossa 1980-luvun loppupuolella kun öljybisneksessä satoja miljoonia tienannut liikemies Paolo Mantovani osti seuran itselleen ja alkoi panostaa isoja rahasummia Serie A:n alempaan keskikastiin romahtaneen seuran pelillisen menestyksen parantamiseksi.

Vuonna 1986 Sampdoria nimitti uudeksi päävalmentajakseenmuutama vuosi sitten kuolleen, mm. Real Madridiankin valmentaneen legendaarisen serbiluotsin Vujadin Boskovin. Boskovin alaisuudessa Doria nousi nopeasti Italian ykkösseuraksi ja menestysvuodet huipentuivat vuoden 1992 Mestareiden liigan finaaliin, jossa Barcelona kuitenkin löi siniraitapaidat Ronald Koemanin jatkoaikamaalilla lukemin 1 – 0. Boskovin aikakaudella Doria juhli seurahistorian ensimmäistä Italian mestaruutta, Coppa Italian voittoa ja silloisen UEFA-cupin mestaruutta. Tuon ajan tunnetuimpia pelaajia olivat seuralegendat Roberto Mancini ja Gianluca Vialli, jotka muodostivat yhden Serie A:n kaikkien aikojen parhaimmista ja vaarallisimmista tutkapareista usean vuoden ajan.

Kuten monessa muussakin kaupungissa, myös Genovassa on kohtalaisen helppo erotella Genoan ja Sampdorian kannattajat maantieteellisesti ja ajatusmaailmallisesti. Politiikka ei näyttele isoa roolia kummankaan seuran curvissa, eli kannattajapäädyissä, mutta Genoa on aina ollut ja tulee aina olemaan paljasjalkaisten genovalaisten seura kun taas Sampdoriaa kannatetaan lähialueiden pikkukaupungeissa ja Genovaan muuttaneiden ulkopaikkakuntalaisten parissa.

Tunnelman puolesta Derby Della Lanterna on yksi Euroopan parhaista otteluista. Seurat jakavat Stadio Luigi Ferrarisin, jota pidetään yleisesti Italian parhaana jalkapallostadionina. Tiivis, tunnelmallinen ja sopivan kokoinen ”Marassi” on derbyissä viimeistä paikkaa myöten täynnä ja tunnelma otteluissa on aina päätä huimaava.

Ehkä parhaiten Derby Della Lanterna on kuitenkin tunnettu huikaisevista tifoistaan. Kummankin joukkueen Curvat ovat kansainvälisesti hyvin tunnettuja ja arvostettuja kyvystään tehdä valtavan näyttäviä, kookkaita ja organisoituja katsomokoreografioita. Varsinkin yksi maailman vanhimmista kannattajaporukuista, Genoan Curva kiertää vuosittain ympäri maailmaa kouluttamassa muita kannattajaporukoita erilaisten tifojen tekemisessä.

Genoan ja Sampdorian pitäisi olla resurssien puolesta Serie A:n ylemmän keskikastin seuroja, mutta varsinkin Genoa on viime vuosina alisuoriutunut pahasti ja perinneseura on vain vaivoin välttänyt putoamisen Italian toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Tänä vuonna myös kovin odotuksin kauteen lähtenyt Sampdoria on epäonnistunut pahasti ja kumpikin genovalaisseura ehti jo vaihtaa päävalmentajaa ennen kauden ensimmäistä paikallisottelua. Kokenut Claudio Ranieri otti Sampdorian vetovastuun Eusebio Di Francescolta, kun taas Genoa päätti luottaa nuoruuteen nimittämällä seuran entisen keskikenttäpelaajan, varsin innovatiivisista taktisista ajatuksistaan tunnetun Thiago Mottan Aurelio Andreazzolin korvaajaksi.

Kummankaan seuran lähtökohdat ennen kauden pääkamppailua eivät siis ole parhaat mahdolliset. Genovan kummatkin seurat löytyvät tämän hetken sarjataulukon loppupäästä, vaikka kummankin seuran kannattajien odotukset ennen kauden alkua olivat varsin korkeat. Iloisesta hyökkäyspelistä tunnetun Sampdorian ruuti on ollut tällä kaudella märkää, sillä seura on onnistunut maalinteossa vain 12 kertaa. Genoan suurimmat ongelmat taasen ovat omassa kenttäpäädyssä, sillä Il Grifone on päästänyt eniten maaleja kaikista Serie A:n joukkueista. Derbyissä ennakko-odotukset voidaan kuitenkin yleensä hylätä, sillä näissä otteluissa voi sattua ja tapahtua mitä tahansa. Tulevasta derbystä on odotettaivssa vielä tavallistakin kiihkeämpää, sillä kummallakin seuralla on mahdollisuus kääntää koko kauden kurssi valloittamalla himoittu kaupungin herruus itselleen.