Valmentajalle ei kannata antaa potkuja vain muutoksen vuoksi. Tarvitaan suunnitelma ja visio paremmasta. Sellaista Arsenalilla ei näytä olevan. (Kansikuva: TT)

Lokakuun maaottelutauon jälkeen alkanut surkea jakso maksoi Unai Emeryn työpaikan. Tykkimiehet voittivat yhdeksän ottelun jakson aikana vain Vitorian kotinurmella. Senkin Nicolas Pepen lisäajan vaparimaalilla.

Todellisuudessa Arsenalin heikompi jakso on kestänyt jo pidemmän aikaa. Ongelmat alkoivat viime keväänä. Tykkimiehet väläyttelivät toisinaan, mutta isossa kuvassa kehitystä ei näkynyt. Emeryn ryhmä peittosi jälleen todennäköisyyksiä. Sen pisteodottama oli kärkikuusikon heikoin viime kaudella ja tänä syksynä.

Siinä mielessä Emeryn potkut olivat ansaitut. Potkuja ei kuitenkaan kannata antaa vain potkujen antamisen takia.

Jose Mourinhon Spurs-pestistä voi olla montaa mieltä, mutta seuralla oli selvä suunnitelma. Mauricio Pochettino sai kenkää tiistai-iltana ja Mourinhon naama komeili Tottenhamin kotisivuilla jo seuraavana aamuna.

Lähihistorian parhaasta valmentajavaihdoksesta vastasi Leicester. Claude Puel teki kelpo työtä, mutta sai väistyä, kun selvästi pätevämpi Brendan Rodgers oli saatavilla. Samaan tapaan Rodgers lensi aikanaan syrjään Jürgen Kloppin tieltä.

Jos Arsenalilla olisi suunnitelma, olisi uusi pääkäskijä jo puikoissa. Sen sijaan valmennusvastuun otti Emeryn apurina toiminut pelaajalegenda Freddie Ljungberg. Aisaparikseen sunnuntain Norwich-otteluun ruotsalainen sai niin ikään Gunners-legendoihin kuuluvan Per Mertesackerin.

PR-mielessä ex-pelaajien nostaminen penkin päähän on mitä mainioin silmänkääntötemppu. Kiiltävällä sädekehällä varustetut takavuosien sankarit ovat takuulla “tuularifanien” mieleen tylsän Emeryn jälkeen. Mielikuvat ovat tärkeitä.

Ljungberg osaa selvästi mediapelin. Mediaan ilmestyi raportteja, joiden mukaan ruotsalainen olisi palauttamassa Emiratesille “The Arsenal Wayn”. Twitter-postauksessaan hän sanoi haluavansa palauttaa hymyn kaikkien kasvoille.

Kaikki tämä on musiikkia fanien korville. Ljungberg ja seurajohto pelaa nostalgialla – aivan kuten Ole Gunnar Solskjær teki vajaa vuosi sitten Old Traffordilla. Nostalgia on kuitenkin vaarallista. Se voi parantaa syvimmät haavat, mutta ei vie eteenpäin. Pahimmillaan nostalgia on taakka, joka luo harhaisia kuvitelmia seuran nykytilasta ja menestysmahdollisuuksista. Tietyllä tapaa näin on käynyt sekä Old Traffordilla että Emiratesilla. Toki on huomattava, että “Molden enkeli” oli United-pestin saadessaan kokenut valmentaja Ljungbergiin verrattuna.

Todellisuudessa Arsenal on ajanut itsensä tukalaan paikkaan. Pestiin on kaavailtu useampaa nimeä ja mediassa on puhuttu milloin viiden luotsin, milloin kymmenen valmentajan listoista. Tämä kertoo siitä, että pakka on levällään.

Ljungbergista voi tulla tulevaisuudessa huippukoutsi, mutta häneen luottaminen loppukauden ajan kertoisi vielä huolestuttavampaa kieltä. Ruotsalaisen valmentajakokemus rajoittuu muutamaan kauteen reserveissä sekä Arsenalin ja Wolfsburgin kakkosviulussa. Yleensä valmentajavaihdos piristää, mutta Carrow Roadilla ei näkynyt minkäänlaisia viitteitä paremmasta. Arsenal oli onnekas Norwichin tuhriessa toisen jakson huippupaikkansa.

Emery ei ehkä lopulta ollut oikea luotsi viemään Tykkimiehiä eteenpäin. Pätevä seuraaja olisi kuitenkin pitänyt olla selvillä jo liipaisinta vetäessä. Nyt Gunners sukeltaa joulukuun otteluruuhkaan noviisiluotsin kanssa. Samalla se tuli jakaneeksi kaikki kortit Emeryn seuraajakandidaattien käsiin.