Florida Panthersin Aleksander Barkov on yksi maailman parhaimmista kahden suunnan hyökkääjistä, mutta vetääkö yksikään suomalaispelaaja hänelle vertoja? (Kuva: TT)

Parasta kahden suunnan hyökkääjää ei voi valita pelkästään tilastoja vertailemalla, koska omalla joukkueella ja ketjukavereilla on iso merkitys tilastoihin. Barkovilla ei ole suomalaisten paras corsi-lukema tai teholukema, mutta hänet on silti helppo nostaa Suomen parhaaksi kahden suunnan hyökkääjäksi.

Barkoville löytyy kuitenkin Suomesta hyviä haastajia. Pelimies listasi kolme suomalaispelaajaa, jotka taistelevat suomalaisten toiseksi parhaan puolustavan hyökkääjän tittelistä:

Teuvo Teräväinen, Carolina Hurricanes

Teräväinen oli ennen puhdas offensiivinen ase, mutta nykyään taiturimainen hyökkääjä on tärkeä palanen myös puolustuspelin suhteen. Teräväinen on viisas pelaaja, joka lukee peliä äärimmäisen hyvin. Siksi hän sijoittuu kiekottomana oikein, tekee riistoja ja katkaisee syöttöjä. Hän voittaa usein älykkyydellään myös kaksinkamppailutilanteita.

Tilastotkin kertovat Teräväisen vahvan kahden suunnan pelin puolesta: miehen teholukema (+20) ja Corsi-lukema (57,6 %) olivat suomalaisten parhaat. Corsi-lukema on jopa koko sarjan kahdeksanneksi paras, kun laskuihin otetaan vain vakituisesti NHL:ssä pelaavat pelaajat. Näiden päälle Teräväinen on tehnyt mainiot 44 kiekonriistoa ja neljä alivoimapistettä. Hyökkäyspeli ei ole kärsinyt vastuullisen puolustuspelin takia, sillä Teräväinen takoi runkosarjassa 63 tehopistettä 68 ottelussa.

Sebastian Aho, Carolina Hurricanes

Ahoon pätevät samat sanat kuin Teräväiseen: hänkin on huippuälykäs pelaaja, joka pelaa viisautensa ansiosta upeaa kahden suunnan peliä. Ero Teräväiseen on siinä, että Aho on vieläkin parempi vääntäjä, miksi hän pystyy olemaan vaarallisempi pelaaja kaksinkamppailuissa. Hän teki runkosarjassa jopa 71 kiekonriistoa, joka oli suomalaisten kovin lukema. Esimerkiksi toiseksi eniten kiekonriistoja tehnyt Barkov kirjautti 51 kiekonriistoa.

Aho loistaa myös muissa tilastoissa. Corsi oli 56,7 % ja teholukema +10. Sentterinä hän osallistuu Teräväistä enemmän puolustuspeliin, mikä tekee hänen lukemistaan entistä kovemmat. Viisikkopelin lisäksi Aho on kunnostautunut myös alivoimalla, sillä hyvän kiekottoman pelin ohella hän teki vahvaa tulosta myös hyökkäyspäässä. Runkosarjassa syntyi neljä alivoimamaalia ja viisi alivoimapistettä, joilla hän jakoi koko sarjan alivoimamaalipörssin kärkisijan ja alivoimapistepörssin toisen sijan. Kokonaisuudessaan Aho latoi 38 täysosumaa ja 66 tehopistettä, joilla hän oli suomalaisten maali- ja pistepörssin kärkinimi.

Joel Armia, Montreal Canadiens

Barkovin kolmanneksi haastajaksi nostetaan Armia, joka jättää taakseen muun muassa arvostetut Valtteri Filppulan ja Mikko Koivun. Filppula ja Koivu ovat edelleen hyviä oman pään pelaajia, mutta heidän hyökkäyspään otteensa eivät ole Armian tasolla.

Armia on hiukan erilainen kahden suunnan pelaaja kuin Carolinan suomalaisduo. Ässät-kasvatti on tietenkin älykäs pelaaja, joka sijoittuu hyvin ja tekee paljon kiekonriistoja. Armia on kuitenkin fyysisesti vahvempi tapaus, ja hän pystyy puolustamaan erinomaisesti kaksinkamppailutilanteissa. Armian fyysisyydestä kertoo muun muassa se, että hän oli 146 taklauksellaan suomalaishyökkääjien ahkerin taklaaja.

Armiakin on loistava kiekonriistäjä, sillä riistoja tuli runkosarjassa 47, joka oli Canadiensin paras lukema. Sillä päästiin Barkovin vanaveteen. Tämä ominaisuus tekeekin Armiasta äärimmäisen hyvän alivoimapelaajan, ja laituri takoikin runkosarjassa neljä tehopistettä alivoimalla. Kokonaisuudessaan Armia iski runkosarjassa 58 ottelussa 16 maalia ja 30 tehopistettä.