Tiistaina ja keskiviikkona ikoninen hymni pärähtää soimaan eri puolella Eurooppaa ja tähtipallo saa kyytiä. Mestarien liiga -kausi 2019-20 on käsillä. Kotimaan menestys ei enää riitä, vaan UCL-kannusta on tullut monelle suurseuralle pakkomielle. Turnaus on muokannut seurajoukkeufutista tällä vuosikymmenellä poikkeuksellisen paljon. (Kansikuva: TT)

Juventus, Barcelona, PSG, Manchester City, Bayern München. Siinä on ainakin viisi seuraa, joiden kauden ainoa tavoite on nostaa kauden päätteeksi isokorvaista pystiä Istanbulin pimenevässä illassa.

Tottakai UCL-pystiä jahtaavat muutkin seurat, mutta edellä mainitulle viisikolle turnauksen valtaamisesta on tullut pakkomielle. Minimisuoritus on kotimaan mestaruus, eikä sekään enää tyydytä.

Mistä tämä johtuu? Pitkälti tuloerojen kasvusta kuningaspelin huipulla. Lajiin virtaavat rahamäärät ovat räjähtäneet 2000-luvulla ja kuten kapitalismissa yleensä, isoimmat pelurit ovat talouskasvun vetureita. Ne keräävät isoimmat potit ja pudottelevat muruset muille.

Deloitte julkaisee vuosittain Money League -raporttina tunnetun katsauksen suurseurojen tuloista. Viimeisimmässä, tämän vuoden tammikuussa julkaistussa raportissa Bayern Münchenin liikevaihdoksi arvioitiin 629 miljoonaa euroa. Toinen Top20-seurojen joukkoon kiilannut saksalainen oli Borussia Dortmund, jonka liikevaihto oli raportin mukaan 317 miljoonaa euroa. Siis liki puolet vähemmän kuin baijerilaisilla.

Qatarilaisten rahoilla pyörivän PSG:n liikevaihto oli Deloitten mukaan 542 miljoonaa euroa. Kahdenkymmenen rikkaimman listalle ei mahtunut muita ranskalaisia. Sijaa 20. miehitti West Ham, jonka tulot olivat 197 miljoonaa euroa. Toisin sanoen pariisilaisten tulovirta on noin kolminkertainen lähimpiin haastajiin verrattuna.

Näillä tuloeroilla on mahdoton rakentaa jokavuotisia mestaruustaistoja. Toisinaan, kuten viime kaudella Saksassa, kun ylivoimainen ykkönen alisuorittaa ja joku kaukaisista haastajista nostaa pelillistä profiiliaan, saadaan aikaan satunnainen kilpajuoksu.

Liigamestaruudesta on tullut PSG:lle ja Bayernille pakkopullaa ja pääfokus on tiukasti eurokentillä. Ylivertaiset resurssit takaavat laajat materiaalit, joiden turvin ne dominoivat kotimaassa myös otteluruuhkien keskellä.

Italiassa tilanne on siinä määrin samankaltainen, että Juventus on vienyt kahdeksan edellistä scudettoa. Vanha rouva ei kuitenkaan ole resursseiltaan niin ylivertainen, mutta on linjakkaalla johtamisella ja resurssien tehokkaalla kanavoimisella noussut saapasmaan ylivoimaiseksi valtiaaksi.

Espanjassa on jonkin verran sisäistä kilpailua. Real Madrid on kuitenkin jo vuosia pitänyt La Ligaa kuriositeettina ja jahdannut UCL-voittoa. Barcelona taas on satsannut myös liigaan, mutta viime vuosina se ei ole enää riittänyt. Tätä kuvastaa osuvasti spekulaatiot Ernesto Valverden potkuista vaikka Blaugrana on vienyt kaksi edellistä liigamestaruutta näytöstyyliin.

Valioliiga tekee poikkeuksen. Sitä seurataan laajalti ympäri maailmaa ja monen huippuseuran tavoitteet ovat ensisijaisesti kotimaan kentillä. Manchester City on vienyt kaksi edellistä mestaruutta, mikä on tehnyt Valioliigasta sille lohdutuspalkinnon. Viime kaudella Etihadilla juhlittiin kotimaan triplaa, mutta kaudesta jäi silti aavistuksen kitkerä maku.

Vaikka sarjanousija Norwich yllätti Cityn, on myyttinen “kuka vaan voi voittaa kenet vaan” löysää puhetta. City ja Liverpool voittavat suurimman osan otteluistaan selkeästi yli 60-prosentin pallonhallinnalla. Cityn viime kierroksen tappiosta maalailtiin jopa mestaruustaiston kannalta ratkaisevaa. Kärki on siis selvästi karussa myös rahassa kylpevässä Englannissa.

Tuloerojen kasvu on muuttanut prioriteetteja ja tarkoittanut sitä, että suurseurat raapivat vaikeiltakin vaikuttavista vieraspeleistä voitot rutiinisuorituksilla. Juven, Cityn, Bayernin, Barcan tai PSG:n liigatappio on aina iso yllätys.

Kansallisten sarjojen elinvoimaa UCL-kiima rapauttaa väistämättä. Isojen seurojen kannattajien kuukaudet kuluvat Mestarien liigan kirkkaita valoja odotellessa. Priorisointi on toki luentevaa ja Mestarien liigaan on aina panostettu, mutta nykykehitys ei ole kestävää.

Pöhöttyneiden suurseurojen kaavailema Superliiga on vielä kaukana horisontissa. UEFA pyrkii kaikin keinoin pitämään kiinni ykköstuotteestaan. Suurseurojen prioriteetit siirtyvät väistämättä jossain vaiheessa myös järjestelmätasolle, jos kehitys jatkuu samanlaisena. Mestarien liiga on myös osa ongelmaa, sillä sen seuroille tuomat mittavat tv-tulot kasvattavat osaltaan kuilua huippuseurojen ja haastajien välillä.

On jopa todennäköistä, että tulevina vuosina Mestarien liigaa pelataan viikonloppuisin ja osa sarjapeleistä siirtyy näiden tieltä arki-iltoihin.