0 Shares

Vaasan Sport lähti isoin odotuksin uuteen Liiga-kauteen, mutta teot ovat jääneet pieniksi. (Kuva: TT)

Kevät 2018 oli merkityksellinen Vaasassa, kun joukkueella oli päättynyt toinen umpisurkea kausi putkeen. Sen seurauksena Sportin pitkäaikainen päävalmentaja Tomek Valtonen sai lähteä, ja hänen tilalleen nostettiin kokematon Ari-Pekka Pajuluoma.

Päätös oli oikea, sillä Pajuluoman Sport oli huomattavasti parempi kuin Valtosen Sport kahdella edellisellä kaudella. Tulosta syntyi etenkin hyökkäyssuuntaan, kun vaasalaiset tekivät viime kaudella runkosarjassa 182 täysosumaa. Enemmän tekivät vain Kärpät ja Pelicans. Sportin kausi olikin lähellä täydellistä onnistumista, kun joukkueen pudotuspelipaikka jäi vain yhden pisteen päähän.

Pajuluoman debyyttikausi oli osoitus siitä, että Sport on taas takaisin raiteillaan, vaikka joukkueen pelissä olikin puutteita, kuten esimerkiksi puolustuspään toiminta. Tulevaisuuden odotukset olivat kuitenkin korkealla, ja tällä kaudella pudotuspelien ulkopuolelle jääminen olisi valtava pettymys.

Tuo pettymys käy kuitenkin tätä vauhtia toteen, sillä Sport on mennyt yhdessä kesässä monta askelta taakse päin, vaikka kaiken järjen mukaan matkan piti käydä eteenpäin.

Sport on tällä hetkellä runkosarjan jumbona. 15 ottelusta on irronnut vain 12 sarjapistettä. Voittoja on kertynyt surkeat kolme kappaletta. Tiistain 1-3-tappio HPK:lle kasvatti Sportin tappioputken kuuden ottelun mittaiseksi. Pelillinen pohjakosketus nähtiin viime viikonloppuna, kun HIFK haki Vaasasta 8-3-voiton.

Sport on kriisijoukkue. Piste.

Mitä tapahtui?

Oleellista on kysyä, mitä Sportille tapahtui viime ja tämän kauden välissä. Miten joukkue koki totaalisen täyskäännöksen?

Fakta on se, ettei Sport tee enää maaleja samaan tahtiin. Oma pää vuotaa kuitenkin yhtä pahasti kuin viime kaudella. Eli toisin sanoen täytyy kysyä, miksi hyökkäystehot tyrehtyivät ja miksi puolustuspeli ei ole kehittynyt?

Hyökkäyspään peliin on vaikuttanut rajusti se, ettei Sportin pakisto ole ollut kiekollisesti tarpeeksi laadukas. Hyökkäyksiin lähdöt ovat olleet tuskallisia, kun Sport-pakit eivät ole päässeet paineen alta pelaamalla pois. Se ainakin voidaan sanoa, että joukkueenrakennus meni pieleen. Viime kauden johtava kiekollinen puolustaja, maajoukkueeseen noussut Tony Sund jätti liian ison aukon, jota ei osattu paikata. Korvaajaksi tullut Steven Seigo ei ole ollut riittävän hyvä täyttämään Sundin saappaita.

Sport ei myöskään onnistunut tuomaan alakertaan laadukkaita pienemmän profiilin pelaajia, jotka kykenevät vahvaan kiekolliseen peliin. Pakkihankinnat tehtiin puolustuspeli edellä.

Lisäksi hyökkäyspäässä rakennus epäonnistui. Lähtijöiden listalla olivat muun muassa Joel Kiviranta, Tommi Tikka, Brody Sutter ja Olavi Vauhkonen. Eli neljä hyökkääjää, jotka toivat peliin suoraviivaisuutta, fyysisyyttä ja maalintekotaitoa. Tilalle ei löydetty samantyylisiä pelaajia. Tilalle tuotiin pääsääntöisesti kiekollista taitoa, joten joukkueen hyökkäyksen roolitus on täysin epäonnistunut.

Sekin on myös fakta, että joukkueen viime kauden kymmenestä parhaasta pistemiehestä peräti kuusi vaihtoi maisemaa. Siitä selviytyminen on kenelle tahansa hankalaa.

Heikko alku johti puolestaan itseluottamuksen puutteeseen. Syntyi kierre, jota on hankala katkaista. Tämän takia monet ykkösnimet ovat vetäneet pahasti vihkoon. Esimerkiksi viime kaudella 42 tehopistettä tehnyt Toni Kallela on takonut vasta tehot 1+0. Viime kaudella Leijoniin noussut Antti Kalapudas on tehnyt 3+3=6. Tämä kaksikko joutuikin seurata viime ottelun katsomon puolelta.

Puolutuspelin toimimattomuuteen pätevät samat sanat: hankintapolitiikka oli huonoa, puolustajien itseluottamus on alhaalla ja heikon kiekollisen pelin myötä joukkue joutuu viettämään enemmän aikaa omassa päässä kuin vastustajan päässä. Silloin on selvää, että oma pää heiluu usein. Viimeisenä pisteenä i:n päälle maalivahtipeli on ollut huonoa. Mika Järvinen sai jo lähteä, ja hänen tilalleen tullut Niko Hovinen ei ole päässyt huipputasolleen. Uusi hankinta Stefan Steen on myös jäänyt pieneksi tekijäksi Sport-maalilla.

0 Shares