Arsene Wengerin perintö Arsenalin historiaan oli niin jättiläismäinen, että uuden rakentaminen sen jälkeen on aina monien mahdollisuuksien projekti. Nyt näyttää siltä, että odotukset ja käytäntö eivät kohtaa monellakin tasolla. (Kuva: TT)

Emirates, tuo jalkapallon Hartwall Areena

Valmistuessaan Emirates oli stadioneiden edelläkävijä ja bisnesmalli alkoi pian tuoda kalliita rakennuskustannuksia takaisin Arsenalin suuntaan. Siirtobudjetti jäi kuitenkin toivottua pienemmäksi pidemmäksi aikaa.

On toki olennainen pohdinta, kuinka suuri vaikutus uudella stadionilla ja joukkueen rakennusprosessilla Wengerin alaisuudessa käytössä olleilla resursseilla oli menestyksen suhteen jalkapallomaailman muuttuessa ja siirtokorvausten kasvaessa.

Olennaisempaa on kuitenkin pohtia, miksi Arsenal jäi vuosituhannen alkuvuosien jälkeen tasolle, jossa se pysytteli kyllä kiinni Mestareiden Liiga – sijoituksissa, muttei kyennyt enää nousemaan kohti mestaruuksia. Vielä tärkeämpää on miettiä, mihin tämä on johtanut.

Kun suurimmat pokaalit (FA Cup pois lukien) ovat kiertäneet seuraa, on syntynyt ilmapiiri, jossa menestysodotukset ovat joko epärealistisen korkealla tai suunnattuina jonnekin tulevaisuuteen, jolloin seuran huippulahjakkaat nuoret puhkeavat kukkaan.

Illuusio

Arsenalin kannattajat eivät ole yksi tai samanmielinen joukko, kuten eivät minkään muunkaan (suur)seuran kannattajat. Wengerin viimeisten vuosien aikanakin jakauma oli suurta ja vaikka uudelle miehelle täytyy antaa aikaa, viestit ulospäin ovat sekä vahvoja että ristiriitaisia.

Illuusion tilanteessa luo se, että sekä Arsenalin seurajohdolla, Unai Emeryllä, kannattajilla ja viime aikoina jopa pelaajilla on ollut oma, vahva ja eroava käsityksensä siitä kuinka menestys tulisi saavuttaa. Seuralla on ollut viihdyttävän pelitavan identiteetti, jonka voi olettaa säilyvän Arsenalin ytimessä.

Emery ei saanut kaikkia kesän hankintojaan läpi ja loukkaantumiset puolustuspäässä ovat vaikuttaneet pelin kehittämiseen alkukauden aikana, mutta joukkueen ja ehkäpä koko seuran olennaisimmat kysymykset on kysytty tilanteissa, joissa vastustaja on saanut ajettua Arsenalin ahdinkoon. Kuka ottaa vastuun, kuka on johtaja, mitä tekee manageri, kuinka reagoi yleisö?

Xhaka

Granit Xhakan tapaus oli sinänsä vaikea ja jopa ruma, mutta huomattavan paljon enemmän tulee kertomaan se, kuinka seura asian käsittelee ja kenen määräysvallassa matkaa jatketaan tästä eteenpäin.

Juuri nyt soraääniä tuntuu riittävän ja paine Emeryn ympärillä kasvaa. Kehitysprosessiin saatavissa oleva aika on lyhentynyt dramaattisesti ja mikäli mies tästä tulikokeesta selviää saaden Arsenalin voittamaan myös ns. rumat kamppailut, tuolloin tulevaisuus on erinomaisen valoisa.

Nyt Arsenal on luonut kriisinsä itse ja tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuka maksaa tästä hinnan. Mikäli pelaajien annetaan kävellä managerin yli, siitä ei ole paluuta ilman Emeryn vaihtamista. Huhuissa ollut Max Allegri olisi erinomainen vaihtoehto, sillä mies toisi pragmaattisuuden ja puolustuksen kautta lähestymisen Emiratesille tehtaan takuulla.

Ennen managerin vaihtoa Arsenalin on kuitenkin selvitettävä oma pesänsä ja luotava taas yhtenäinen identiteetti, jossa managerilla voi toki olla täysin keskeinenkin rooli. Nytkään Arsenal ei ole kaukana noususta lähelle Valioliigan tämänhetkistä kärkikaksikkoa, mutta niin kauan kuin se ampuu itseään jalkaan, tuota nousua ei ole tapahtumassa.