Kun David Villan pelaajaura pian päättyy, on syytä toivoa miehen saavan vihdoin ansaitsemansa arvostuksen koko jalkapallomaailman silmissä. (Kuva: TT)

Kun David Villa ilmoitti lopettavansa mittavan pelaajauransa J-liigan kauden päättyessä tammikuussa, yllätys ei ollut valtava. 37-vuotias hyökkääjä kommentoi lopettamistaan sanomalla “On parempi jättää jalkapallo ennen kuin jalkapallo jättää minut”.

Edustan Villan kanssa samaa vuosikertaa ja viime vuosikymmenellä ehdin asua Espanjassa miehen siirryttyä vastikään Valenciaan. Tuolloin paikallinen jalkapallo ei ollut vielä aivan niin laajalti lisenssien säätelemää, joten myös kotivastaanotin tarjosi melko kattavan otoksen Espanjan jalkapalloa ja kun tähän yhdistetään julkisilla paikoilla katsotut pelit sekä lehtien tarjonta, Villa oli erittäin usein läsnä arjessani.

Kun seurasin Villan pelaamista Valenciassa, kaksi asiaa oli selkeästi nähtävissä. Ensinnäkin seura oli murrostilassa Rafa Benitezin siirryttyä Englantiin seuran kultaisten vuosien jälkeen. Toiseksi, Villan pelaaminen oli todella korkealaatuista ja ennen kaikkea älykästä.

Mindfootballness

David Villa teki näyttäviä maaleja, muttei ollut koskaan se fyysisin, räjähtävin tai välttämättä edes näyttävin hyökkääjä. Tämä yhdistettynä siihen, että mies vietti suurimman osan urastaan kahden suurseuran ulkopuolella aiheutti sen, ettei Villan koko arvoa jalkapalloilijana mielestäni koskaan tajuttu riittävän laajamittaisesti.

Villa teki nopeita liikkeitä pallon kanssa ja saattoi ohittaa puolustajan hämmentävän vaivattomasti, mutta ennen kaikkea miehen liikkuminen ilman palloa oli lähes taidetta. David Villa oli eräs nykyjalkapallon merkittävistä suunnannäyttäjistä, kun puhutaan laitahyökkääjistä jotka takoivat keskushyökkääjän tehoja.

Villan merkitys oli suuri myös Espanjan maajoukkueessa. Edessä seisoi vuosikaudet neljä vuotta vanhempi ikoni nimeltä Raúl ja kaikkea muuta kuin lapsitähtenä huipulle noussut Villa sai vaeltaa tämän varjossa. Luis Aragones nosti kuitenkin Villan avainmiehekseen ja tulos on kaikkien tiedossa.

Villan aikana Espanja alkoi myös siirtyä pelaamaan valeysillä, eli ilman perinteistä keskushyökkääjää. Myös tämä sopi 98 maaottelussa 59 maalia tehneelle tähdelle erinomaisesti, sillä aivan kuten Espanjan aiheesta hehkutettu keskikenttä, myös Villa sopeutui lähes mihin tahansa ja teki jatkuvasti oikeita valintoja myös ilman palloa. Kun pallo pelattiin maalin eteen, erittäin usein paikalla oli juuri Villa, joka käytännössä vain siirsi pelivälineen verkon perukoille.

Jäähyväiset

David Villan ura alkoi Gijónissa ja uransa aikana mies ehti edustaa myös Zaragozaa, Valenciaa, Barcelonaa, Atléticoa, New York Cityä, lyhyesti myös Melbourne Cityä sekä viimeisimpänä Vissel Kobea.

Kun puhumme David Villan urasta, jalkapalloa seuraavan maailman toivoisi ymmärtävän että huippuseuroistaan huolimatta hieman tutkan alapuolella lentänyt pelimies nautti aina huippupelaajien arvostusta juuri peliälynsä vuoksi.

Villa oli pelaajana samankaltainen tilantulkitsija kuin millaisena opimme myös Thomas Müllerin nimenomaan “raumdeuter” – roolissaan tuntemaan. Juuri sellaisena muistan henkilökohtaisesti David Villan noilta ajoilta Espanjassa: pelaajana, joka etsi jatkuvasti tilaa kentällä ja teki sen niin älykkäästi, että se oli jo yksistään syy siirtyä aurinkoisena sunnuntaipäivänä sisätiloihin ja avata televisio seuratakseen miehen pelaamista.