30 Shares

Suomen alle 20-vuotiaiden kiekkomaajoukkue päättää lohkovaiheensa MM-kisoissa tiistaina. (Kuva: TT).

Suomen turnaus on sujunut tähän asti odotusten mukaisesti: Ruotsille tuli jatkoaikatappio, mutta Slovakia ja Kazakstan kaatuivat helposti. Nyt edessä on vielä lohkon päätöskamppailu, jossa Suomi ja Sveitsi taistelavat lohkon kakkossijasta.

Mikäli tiistai sujuu odotusten mukaan, Suomi lähtee puolivälieriin kakkossijalta.

Jatkoa ajatellen kakkossijalle jäämisen hyöty tai haitta ei ole vielä tiedossa, sillä toisessa lohkossa on pelattu pahasti ristiin. Suomen tuleva puolivälierävastustaja voi olla kuka tahansa. Varmaa on kuitenkin se, että Nuoret Leijonat kohtaa puolivälierissä hyvän joukkueen, ja siihen mennessä Suomen pelin on oltava lähellä valmista.

Tähän asti tulokset ovat olleet hyviä, mutta fakta on se, että Suomi hävisi lohkon ainoan kovan ottelunsa. Slovakia, Kazakstan ja Sveitsi ovat kaukana Suomen tasosta, ja heidän kaataminen ei ole vielä temppu eikä mikään.

Kelpo tuloksista huolimatta on selvää, että Suomen pelissä on vielä paljon asioita, joita täytyy kehittää. Mieluiten heikot kohdat ovat kitketty jo huomisessa lohkon päätöskamppailussa.

Sveitsi-ottelussa Suomelta toivotaan muutoksia etenkin näihin asioihin:

Jäähyily:

Kisojen tuomarilinja on tiukka, ja se on tullut selväksi. Suomi on jäähyillyt jokaisessa pelissä liikaa, vaikka kahdessa ottelussa Suomi on ollut selvästi parempi osapuoli. Kazakstania vastaan suomalaisille vihellettiin peräti yhdeksän kaksiminuuttista.

Tiukan linjan takia puolustustilanteissa täytyy puolustaa sijoittumisella ja jalkanopeudella. Kun vastustajat kovenevat, hankaloituu puolustaminen, minkä myötä jäähymäärät saattavat vain kasvaa. Senpä takia Suomen täytyy keskittyä puhtaaseen peliin ja minimoida jäähyt. Kanada ja kumppanit rokottavat armottomalla tehokkuudella ylivoimalla, joten jäähymäärien minimointi on ykkösprioriteetti.

Syöttötarkkuus:

Suomelta on nähty lukuisia huolimattomia syöttöjä jokaisessa ottelussa. Välillä heikko syöttö lähtee omassa päässä puolustajan lavasta, mikä johtaa kiekonmenetykseen. Välillä keskialueella syöttö jää jalkoihin, mistä vastustaja pääsee kääntämään pelin nopeasti Suomen päätyyn. Välillä hyökkäyksessä viimeinen ratkaiseva syöttö ei osu kohdilleen, minkä takia potentiaalinen maalintekopaikka kuivuu kasaan. Syöttöjen laadun on yksinkertaisesti parannuttava, sillä varmalla syöttöpelillä karsitaan vastustajalta paikkoja ja luodaan itselle enemmän laadukkaampia hyökkäyksiä.

Viisikoiden etäisyydet:

Tämä liittyy edelliseen kohtaan: jos viisikoiden etäisyydet kasvavat usein liian suuriksi, on syöttäminen hankalampaa. Suomen hyökkääjät ovat liian usein liian kaukana puolustajista, milloin pelin avaaminen on vaikeaa. Puolustustilanteessa on puolestaan nähty tilanteita, joissa puolustajat ovat laskeneet liian alas. Kun vastustaja on ohittanut Suomen hyökkääjät, on vastustaja päässyt Suomen alueelle pelkällä luistelulla. Tiivis viisikko on kokonaisvaltaisen puolustuspelin tärkein tekijä sekä merkittävä osa hyökkäyspeliä.

Hyökkäyssinisen ylittäminen:

On ymmärrettävää, että Slovakian ja Kazakstanin kaltaisia vastustajia vastaan hyökkääminen on usein kuskaamista, mutta kovia maita vastaan hyökkäyspelin on oltava erilaista. Etenkin hyökkäyssinisen ylittäminen pitäisi olla jatkossa yksinkertaisempaa. Kiekko päätyyn ja perään -taktiikka on pääsääntöisesti oikea tapa kovia maita vastaan. Jos Suomi sortuu kiekon kuskaamiseen ja harhautteluun vastustajan siniviivalla, saa vastustaja tehtyä liian usein kiekonriiston ja luotua vaarallisen vastaiskun. Se on nähty jo monta kertaa tässä turnauksessa, jopa Kazakstanin ja Slovakian toimesta.

Peluutus:

Parempaa pelinlukutaitoa toivoisi myös Suomen valmennukselta, jonka peluutus on ollut vähintäänkin mielenkiintoista. Ruotsi-ottelussa Suomen pienimmät peliajat kellottivat Patrik Puistola (11:21), Aatu Räty (11:49), Aku Räty (12:19) ja Kristian Tanus (13:39). Slovakia-ottelussa pienintä vastuuta nautti Rätyjen kentällinen, jonka kolmas lenkki on Sampo Ranta. Kazakstan-ottelussa peliajat jakaantuivat kaikille tasaisesti johtuen muun muassa lukuisista jäähyistä. Jatkossa valmennuksen toivoisi kuormittavan enemmän Suomen toimivimpia kentällisiä, eli Aatu Rädyn ja Kristian Tanuksen johtamia kolmikoita. Lisäksi Matias Maccellin pelikuorman pitää pysyä korkealla.

Toimivin tapa olisi siirtää Antti Saarela ja Emil Erholtz kahdestaan neloskenttään, ja tämän kaksikon kuorma pysyisi minimaalisena. Ville Petman saisi tuoda vahvaa kahden suunnan osaamista Maccellin ja Lenni Killisen rinnalle. Tällöin Petmanin, Rädyn ja Tanuksen kentälliset voisivat olla vakituisessa kierrossa, ja neloskentän kaksikko keräisi hajaminuutit.

Myös pakistossa voisi lisätä kuumien pelaajien kuormaa siirtymällä kuuden puolustajan rotaatioon. Hyökkäysorientoituneen Kim Nousiaisen voisi siirtää hyökkääjäksi neloskenttään, ja Peetro Seppälä saisi toimia varamiehenä seiskapakin tontilla.

Näin iso muutos peluutukseen kesken turnauksen on epätodennäköistä, mutta se on silti yksi vaihtoehto pelien sisällä. Kolmen kentän rotaatio olisi iso riski, mutta ilman riskejä Suomi ei tule voittamaan mitään.

30 Shares