Kalju mies, paljon vapaata aikaa, kiinnostus jalkapalloa ja kulttuuria kohtaan ja Suomen talvi. Ainoana vaihtoehtona jäljelle jäi siirtyminen sinne missä pelataan huippujalkapalloa. Tervetuloa erilaiseen futistarinaan.

Estadi Ciutat de València. Tunnelma on ennen peliä rauhallinen kuin piirikunnallisissa hiihtokisoissa. Levante ja Alaves eivät nosta kahvipöytäkeskusteluissa esiin klassikkovertailuja. Stadion on kaunis. Intiimi. Mistä tulikin mieleen, että viereisessä ostoskeskuksessa on erinomainen valikoima alusvaatteita miehille ja naisille. Jos on tarvetta. Alennusmyynnitkin vielä.

Niin, se peli. Levante yritti pelata alhaalta, mutta puski hämmentävän usein miesylivoimaa vastaan sen sijaan, että olisi vaihtanut pelin painopisteen toiselle laidalle. Erityisen innokkaasti Levante puski oikealta laidalta ensin Moralesin ja sitten vaihdosta tulleen Hernanesin voimin, mutta Alavesin vasen laitapuolustaja Ruben Duarte oli ns. ottanut kavereiden puhelinnumerot selville ja oli loistava.

Kioskitarjonta oli nihkeää, päiväpeli teki tunnelmasta enemmän siestan kuin juhlan, mutta pelin parantunut taso ja Alavesin maalin jälkeen alkanut hulabaloo molemmissa päissä sytytti myös takanani istuneen perheen isän, joka vaati maaleja, kaljaa ja kaikkia ulos Wengeristä lähtien. Alaves jatkoi lähinnä koko pelin jatkunutta norsupallon heittämistä kärkeen, josta ei juuri ollut hyötyä mutta kun se sai vastaiskun, verkko heilui pelin ainoan kerran.

Alaves voitti, pieni mutta sitkeä fanien ydinjoukko laittoi banderollit kasaan ja matka jatkui rauhallisena. Matkalla asunnolle kävelin puiston läpi, jossa pieni poika pomputteli seurakaupasta juuri saamaansa retropalloa, jonka väri oli ruskea ja pojan päällä oli viime ja tällä kaudella jo yhteensä 22 La Liga – maalia paukuttaneen Rogerin pelipaita. Kauneus asuu monessa asiassa.

Porukka operoi Valencian kaduilla toppatakeissa +14 asteessa ja auringonpaisteessa, mutta kaljulla oli yllään kevään muotia, eli t-paita (housuja voidaan pitää oletusarvona). Auringon vielä paistaessa kaarsin pubiin, jossa tarjolla oli vastakkaisilta ruuduilta Real Madrid – Sevilla sekä Manchester City – Crystal Palace. Pää pyöri kuin tennismatsissa ja draaman määrä oli riittävä plus. Mainittakoon, että tauolla viereisessä italialaisravintolassa nauttimani Gnocchi bolognese vei miehen ja kielen pysyvästi mennessään.

Realin voittoa juhlivat lähinnä ulkomaalaiset ja läppärin kannen läpsähdyksestä päättelin, että viereisessä pöydässä istunut vanhempi herrasmies oli Cityn fani Palacen tasoittaessa lisäajalla. Huomenna tutustun Valencian ilmeisesti olemassa olevaan brittifutisyhdyskuntaan, kun Liverpool ja Manchester United iskevät yhteen.

Huikean kaunis kaupunki, hienoja ihmisiä, hienoa jalkapalloa ja ensi viikolla väijyy jo herkkupala, kun uudessa komennossa etenevä FC Barcelona saapuu Mestallalle. Miehemme kaljussa etenee paikalle, jos muistaa lopettaa matkan varrella olevien koirien raapimisen. Ensi kuussa luvassa ovat luvassa reportaasit Madridista otteluiden Atlético Madrid – Liverpool, Real Madrid – Manchester City sekä Real Madrid – Barcelona tiimoilta.

Maaliskuusta eteenpäin määränpäänä onkin sitten Liverpool, jossa nahkainen päämme seuraa kevättä joka päättyy kaikkien aikojen juhliin tai kaikkien aikojen pettymykseen kyseisessä kaupungissa. Baldventures menee sinne, missä epämukavuus asuu eli tässä tapauksessa lähipubin visailuun, josta en todennäköisesti ymmärrä puoliakaan mutta aion voittaa joka tapauksessa ja kuunnella vanhempien herrasmiesten analysointia Realin pelistä. Riven johdolla me mennään pubeihin!